Post-nationalismi ja multikulttuurisuus

Tämä on teksti, jossa kommentoin tekstiä.
Alkuperäinen juttu Ylioppilaslehdessä: A New Nationalism

Nyt.fi kommentointi: Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

  ---------------------------------------------------------------------------

Hmm kerrankin tartuttava avaus suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun! Ja esittäjäkin vielä nainen! Mon dieu!

Mutta vaikka Jagne-Soreau onkin jonkin olennaisen jäljillä, joitakin sekaannuksia hänen jutussaan oli. Katsotaanpa!

Aivan oikein Jagne-Soreau ylittää suomalaisen identiteettipoliittisen kinailun, ns. Ääripää monomyytin, joka on tiivistetysti siis “TÄNNE KAIKKI VAAN!” vs. “KAIKKI VITUUN JUST NY!”. Sillä onko tämä myytti "todellisuuden" kanssa yhteneväinen on samantekevää, ihmiset kuitenkin puhuvat siitä ja jumahtavat siihen. Jagne-Soreau ei tummaihoisena ranskattarena tarvitse tarvitse siihen sekaantua ja hyvä niin! (We need youu..)

Hänen mukaansa pitäisi siis unohtaa ihmisten näkeminen jonkinlaisina essentiaalisina möhkäreinä, joiden koskematonta kulttuuria moukka-suomalaisten pitäisi älytä suojella ja ennen kaikkea suvaita. Siis toisin sanoen, semmosen ulkomaalasen nähressään hengitellä ihan rauhallisesti ja mieluiten kattoo poies päin.

Tämän tyyppinen suhtautuminen ei voi pitkälle viedä, ja todistuksiahan siitä meillä jo on..

Nyt.fin kirjoittaja Juho Typpö kiusallisesti erehtyy kääntämään Jagne-Soreau “post-national staten” pelkäksi "post-nationalismiksi", mikä on kiusallisin asia tässä jutussa. Ei siinä, alkuperäisessäkin tekstissä nämä käsitteet menevät  sekaisin. Jagne-Soreau kuvailee ihannemaailmansa paikaksi, missä Suomen kansallisvaltion lämpimän kainalon alla on mahdollista olla ihan ehta suomalainen, ulkonäöstä ja syntymäpaikasta riippumatta.

Näin on kuulemma Ranskassa, mitä totta puhuakseni en kyllä viime aikojen uutisia seuratessani nostaisi maahanmuuton onnistumistarinaksi..

Post-nationalismi olisi loogisemmin määritelty jonkinlaiseksi kansallisvaltion jälkeisen yhteisön rakentamismuodoksi, ‘post-national state’ taas on nimenomaan valtiomuoto, jonka vanhan perinteisen liiman sijaan (siis ajatus yhdestä kansasta yhdellä alueella) käyttää yhteenpitävänä tekijänä – mitä? Eli taulun raamit pysyy, kuva vain vaihtuu. (Tai jos haluaa käyttää väkivaltaisempaa mielikuvaa, mikä voi olla perusteltua: Häkin kalterit pysyy, mutta vangitut vaan vaihtuu.)

Sivuhuomiona sanottakoon, että on epäreilua syyttää keskustelun avaajaa keskeneräisyydestä, saati toisen tulkitsijan virheestä. Ensimäisen puheenvuoron ottaminen aina omanlaisensa asia ja ns. hyvä homma.

Ainoat vaihtoehdot yhteiskunnan koossapitäväksi aineeksi kansalistunteen jälkeen tuntuisi olevan

1. usko siihen että koko ajan pitää ostaa jotain, siis mennä töihin jotka ovat niin epämiellyttäviä, että kukaan ei tekisi niitä ilmaiseksi ja sitä ennen kouluun jotta pääsisi näihin töihin.

2. Ajatus universaalista ihmisyydestä.

No, ensimäinen vaihtoehto on masentava, enkä usko että se tovia kauempaa voisi toimia. Ihmiset uupuu ja turhautuu.

Toisessa olisi merkittävä ihmiskunnan kasvun mahdollisuus, kuin lahjana tarjoiltuna. Tämän kautta päästään olennaisimpaan: miksi jäädä valtiotasolle? Jos vihdoin olemme pystyneet ylittämään valtioiden sisällä olevien ihmisten alkutörmäyksen kipinät, niin mitä eroa on Ruotsissa asuvilla kaikenvärisillä ihmisillä ja Suomessa asuvilla kaikenvärisillä ihmisillä? Kieli toki, mutta se on vain mediumi.

Ja toinen kohta missä ei ollut järkeä:

”Ensinnäkin lakata näkemästä toiset ihmiset vain heidän kulttuurinsa kautta. Koska miten se lopulta eroaa siitä, että näkee jonkun vain tämän ihonvärin kautta?” Jagne-Soreau sanoo.

Hmm, no ihonvärillä ja kulttuurilla on kyllä eroja. Kulttuuri voi kannustaa ihmisiä amputoimaan jalkojaan, jotta ne näyttäisi sievemmiltä (ne kiinalaiset naiset, u know), silmien muoto tai ihon pigmenttipitoisuus ei. Kulttuuri, johon meidät opetetaan, määrittelee hyvin pitkälle asiat joita pidämme totuutena sekä toimintamahdollisuutemme. Tokitoki, ihminen ei redusoidu epäyksilöksi (zzzz), olemme vapaita valitsemaan jne. Mutta ei kai liene olennaisempaa asiaa ottaa ihmisten välillä huomioon kuin kulttuuri?

Rasismin sijaan pitäisikin puhua enemmän kulturismista. Siitä, että eihän suomalainen maahanmuuttokeskustelu kuin harvoin ole aidon rasistista, siis ihan kallonmuodoista ja ihonvärin olemuksesta kiistelevää. Paljon useammin kyse on “niiden oudoista tavoista” ja niiden sopivuudesta tänne – siis kulttuurista. Kaikki kulttuurit ovat muokattavissa juuri sellaiseksi minkälaiseksi katsomme olevan toivottavaa ja niistä puhuminen on olennaisinta mitä voi tehdä. Eihän ihmisen historia tavallaan muuta olekaan, kuin kulttuurin kultivointia, rapistamista tai vaihtamista.

* Käveltiin tossa juuri tänään Suomi Ensin -teltan ohi ja naureskeltiin keskenämme jotain “Hehe, tuleepa ikävä!” “Moimoi Janetskin hehe”. Vieressämme kävellyt nainen kimpaantui, ja alkoi aika ärhäkkäästi haastamaan laiskan irvailevaa länkytystämme. Hän tuntui olevan tosissaan jutun kanssa ja kysyin: “Mihin te niinkun tähtäätte tällä?” “Janetskista tulee vielä presidentti!” “Aivan varmasti, mutta mikä on homman ydin?” “20 000 nimeä ja se on siinä!” “Jeap, mutta mitä haluatte saavuttaa?” “No sit ainakin saatais huomioo!” “Aivan.”