Kokoomuksen arvopuheita
Nykyään tämänkaltaiset puheenvuorot lähinnä etovat.
Huomasin kuitenkin eilen Facebookissa ilmoituksen tänään järjestettävästä Kokoomus-tapahtumasta, jossa aiheena olisivat arvot. Heillä on tavoitteenaan uudista periaateohjelmaansa ja siksi he kiertävät ympäri Suomea pitchailemassa ja kuuntelemassa kansan tuntoja. Puhe arvoista, jos jokin, on lähes takuuvarma bullshit -jorinan laukaisija ja vielä kokkareiden toimesta! Totesin kolmen miinuksen olevan plus ja suuntasin sinne.
Alkusähellyksen jälkeen Petteri Orpo piti pitkän puheen, jossa lähdettiin anekdootilla hänen isoisänsä sanomasta “kiihkoilu ei ole hyvästä”, siivuttiin hallituskriisiä ja päädyttiin ehtaan arvo-höttöön. Puheen jälkeen muutama ihminen piti jatkopuheenvuorot, joiden jälkeen avattiin yleisökeskustelu.
Nostan seuraavassa esiin itseäni kiinnostavia pointteja. En pyri systemaattisuuteen, vaan eräänlaisen tajunnanvirta-tekniikan avulla katson kirjoittamalla, mitä pidin siellä olennaisena. Mitään tajuntaaräjäyttävää tilaisuudessa ei kuultu, mutta aina välillä on hyvä summata perusasioitakin.
Aloitetaan hallituskriisillä. Petteri Orpo painotti, ettei asiaan liity minkäänlaista salaliittoa, vaikka pahat kielet niin väittävät. Hallituslaiset tekivät vain askel askeleelta päätöksiä, eikä kukaan voi tällaisia asioita ennakolta arvata. Mitään suunnitelmaa ei ollut.
Tämä on masentavin argumentti, jonka voin kuvitella. Jos maatani johtavilla ihmisillä ei ole keskeisistä kysymyksistä skenaarioita ja toimintavaihtoehtoja, on oloni totta vie entistäkin turvattomampi. Jos Orpolla ja Sipilällä ei ollut mitään askelmerkkiaihioita Halla-ahon varalle, miten he uskovat selviytyvänsä globaalissa ja paljon enemmän muuttujia sisältävässä maailmassa. Siksi uskon heillä olleen jonkinlainen suunnitelma, eivät hekään nyt niin hölmöjä ole etteivät miettisi tulevaa. Kummallista on, että tätä ei ole voitu myöntää. Mitä pahaa siinä olisi ollut? Kokouksessa eräs historioitsija maalasi nykyhallituksesta Mäntsälän kapinan lopettjien kaltaisia fasismin estäjiä. Miksei näin ylevöivän asian kanssa voi olla avoin? Jos kerta mitään salattavaa ei ole? Kulmakarvat nousee..
Tahattoman hauskasti Orpo jatkaessaan Sinisen tulevaisuuden pohdinnalla vakuutteli, ettei “heidän kaikesta tarvitse olla kokoomuksen kanssa samaa mieltä.” Way to go!
 |
| Aika kiva twinpeaksilainen tyylikkään absurdiuden vivahde. |
Takaisin arvoihin, jatketaan em. Petterin kiihkoiluvastaisesta isoisällä, sillä maltillisuus oli toistuva teema, joka puheissa tuli esiin. Maltillisuus ja rauhallisuus ovat ennen kaikkea asemastaan varman, usein myös siis vallassaolevan, hyveitä. Jos asiat menevät suurinpiirtein oman mielen mukaisesti, on syytä pitää pää kylmänä ja jatkettava eteenpäin. Kiihkoilu näyttäytyy tässä asemassa olevien näkövinkkelistä inhottavalta, jopa eläimelliseltä (siis huonommalta ihmisyydeltä) – epärationaaliselta.
Mutta jos yleinen asioiden tila on epätoivottava, ei ole mitään muuta keinoa, kuin kiihottua ja vaatia muutosta. Koska oikeistolainen ajattelu lähtee oireista, ei syistä, tämä historiallinen fakta, että muutoksen moottori on kiihko, jää vaille mainintaa. On vain asioita, joita hoidetaan, ja sitten on näitä arvoja jotka ovat siinä jossain mukana.
Historian muuntelu oman edun mukaiseksi – joka toki harrastavat kaikki yhteiskunnalliset entiteetit- tuli hyvin esiin, kun Orpo julisti, että kokoomus on aina puolustanut tasavaltaisuutta. No ei ole, tietää sen jo Wikipediakin:
Kansallisen Kokoomuksen perustivat monarkiaa kannattaneet (Vanha)suomalaisen puolueen enemmistö sekä Maalaisten Kansanpuolueen monarkistinen vähemmistö ja Nuorsuomalaisen puolueen nationalistishenkinen vähemmistö.
Yksi puheenvuoro käsitteli oikeudenmukaisuutta ja pettymystä. Eräs keskustelija toi esiin ajatusketjun, jossa koetun epäoikeudenmukaisuuden, joka saattaa olla esim. seurausta etuudesta, jota joku yksilö ei ole saanut (esimerkki puhujan), taustat pitää selvittää. "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus" aiheuttaa kiihkoilua ja/tai lamaannusta. Olisi kyettävä ymmärtämään mistä tämä harmistus oikein on peräisin.
Mitäpä tähänkin voisi sanoa! Kristallista logiikkaa! Tämäkin tuo esiin em. pointtini, että toisin kuin vasemmistopuolueet perinteisesti, oikeistolainen ajattelu lähtee nykyhetkestä, josta käsin niin mennyt kuin tuleva muovataan. Se on historiaton ja siten tuottaa em. ajatushäkkyröitä. Sen kaltaisten linssien läpi monet asiat, jotka ovat pöyristyksiä joillekin muille, näyttävät kaikin puolin järkeviltä. Otetaan esim. kilpailukykysopimukset. Valtio velkaantuu ja vientiä pitäisi lisätä → lasketaan työn kustannuksia ja voitetaan kilpailijat. Jee, helppoa kuin heinänteko! Toinen kansalainen saattaa nähdä palkanalenuksensa osana jatkumoa, jossa työn tuottavuuden lisääntyminen ei edistä hänen elämäänsä vaan menee firmojen taskuun. Tämä saa riittää, ja jos tähän suostutaan, niin mitä seuraavassa talouskriisissä viedään!
Orpo toi puheissaan esiin kokoomuslaisen ajattelun “ihmislähtöisyyden”, minkä hän tarkensi yksilökeskeisyydeksi. Hänen mukaansa kokoomus on eduskunnassa ainoa yksilöistä kiinnostunut puolue. “Järjestelmä”, siis käytännössä valtio, näyttäytyy pienen ihmisen onnen eteen tulevalta esteeltä, jonka kokoomus koittaa armollisuudessaan päihittää. Mielenkiintoista on se, että kokoomus on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana istunut 26 vuotta hallituksessa!
Toisaalta monissa puheenvuoroissa tuotiin esiin, kuinka tärkeää on, että yksilöillä on luottamus yhteisöön. Ilmeisesti ei ole ristiriitaa siinä, että tutkimusten mukaan Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, joissa valtion väliintulo on suurta, luottamus yhteisöön ja yhteiskuntiin on korkeinta.
Yksilöihin keskittyvä ihmislähtöisyys on ihmisen lajityypillisen käyskentelyn vastaista. “Luonnollisuudella” argumentointi on riskaabelia, mutta näkemys ihmisestä ryhmäeläimenäon yleisesti hyväksytty. Ajatus siitä, että kaikki me olemme täysin uniikkeja, toisistamme eroavia yksilöitä on verrattain uusi, renessanssin jälkeen hiljalleen yleistynyt. Pitkän aikaa ihmiset näkivät itsensä isomman yhteisön osasina, eikä heidän yksilöllisillä haluillaan ja tarpeillaan ollut merkitystä, jos niitä ylipäätään oli ollenkaan olemassa. Yksilökeskeinen liberalismi on toki tuonut ihan mukavia asioita tämän yksilöllisyys -ajatuksensa kautta, mm. ihmisoikeudet ja käsityksen naisesta ihmisenä, mutta sen asettaminen kaiken edelle on yhtä nerokasta kuin alkoholistin tapa rentouttavan ensikaljan jälkeen uskoa aina seuraavan ryypyn tuovan vielä lisää mielihyvää.
Vihreät tulivat mainituksi puheissa muutamaankin kertaan. Orpo heitti ihan osuvasti Touko Aallolle kysymyksen: “Ovatko vihreät yksilö- vai järjestelmäpuolue”. Vihreäthän mieluusti ovat perinteisen oikeisto-vasemmisto -jakolinjan ulkopuolella kaikkien hyvien asioiden puolella. Vihreät lisäksi ovat kuulemma omaksuneet kokoomuksen periaateohjelmasta paljon.
Muuan puhuja alleviivasi kokoomuksen positiivista ihmiskäsitystä. Kokoomuslaiset kuulemma näkevät ihmiset, toisin kuin muut puolueet, kykeneviksi hyviin ja vastuullisiin valintoihin (siksi valinnanvapaus = julkisen terveydenhuollon muuttaminen terveysbisnekseksi).
Tämä on täydellistä hömpötystä. Toki ihminen toisinaan pystyy valitsemaan itsensä ja ympäristönsä kannalta vähiten tuhoisen vaihtoehdon, mutta sekin on yleensä seurausta pitkästä sivilisointiprosessista. Koko markkinoinnin ala keskittyy miettimään miten johdatella ihmisiä firmojen hyväksi. On paljon tutkimustulosta siitä, miten erilaiset esim. stressitekijät heikentävät ihmisten valintakykyä. Jos koko elämä tuntuu horjuvan, on todella hankala alkaa kilpailuttaa edes (kaura)maitomerkkiään, vaan sitä ostaa sitä vanhaa tuttua. Ihmisten kognitiivissa kyvyissäkin on eroja, mikä on kiusallista myöntää. Oikeistolaisen ajattelun mukaan hölmöjä saa huijata.
Lisäksi herää kysymykset ihanne-elämästä: onko mukava elämä sitä, että joutuu (“saa”) koko ajan miettiä erilaisia kulutusvalintoja ihan elämän perusasioista, terveydenhoidosta, lähtien, vai sellainen, että voin luottaa yhteiskunnan hoitavan sen puolen ja saatan itse keskittyä mielenkiintoisempiin asioihin? Ehkäpä vaikka niiden hemmetin innovaatioiden kehittelemiseen?
Väite kokoomuksen “positiivisesta ihmiskäsityksestä” on muutenkin aika erikoinen, kun ottaa huomioon oikeistolaisen dynamiikan vähentää etuuksia ja tehdä niistä vastikkeellisia. Siis antaa keppiä, jotta kansalainen varmasti kiirehtisi takaisin työelämään.
Vastuullisuus tuotiin myös monta kertaa esille. Olemme vastuullisia tuleville sukupolville! Leikkauksia on siis tehtävä! Toisin sanoen massiivisia leikkauksia kritisoivat ovat vastuuttomia, tämänhän me olemme kuulleet. Vaikka kokoomusta ohjaavatkin arvot, välillä pitää tehdä vaikeita päätöksiä, kuului Orpon puheen alussa. Tulee mieleen isä, joka lapsensa piiskattuaan lohduttelee itseään: “Se oli tehtävä, vielä joskus hän minua kiittelee.”
Mutta kenelle päätökset, joita kokoomus on etunenässä ollut ajamassa, ovat olleet kipeitä? Kuinka paljon suurituloisia on pakotettu talkoisiin kuten meitä muita vastuunkantajia? Miten kokoomuksen vastuullisuus on näkynyt esim. hallintorekisterin, joka keskeisesti auttaa pääoman omistajia veronkierrossa, aggresiivisessa läpiajamisessa?
Entä tämä sukupolviretoriikka? Täytyypä muistaa tulevaisuudessa kysyä lapsilta, että miltä tuntuu kun valtion velka on 1,7% alemmalla tasolla, kun itse ei osaa kunnolla edes lukea ja maailma näyttää kaoottiselta mössöltä, kun välineitä sen ymmärtämiseksi ei ole, kiitos koulutukseen kohdistuvien leikkausten. Kyllä tuntuu varmasti nostalgiselta kokea sama leikkausrumba mitä omat vanhempansa 2010-luvun puolessa välissä kokivat, kun talous ei koulutuksen heikkenemisen vuoksi takapajuistuneessa Suomessa kasvanut. Kaiken päälle voi kysyä miltä tuntuu elää muoviroskan keskellä ilmastonmuutoksen kurmuuttamassa maailmassa, tietäen että aikaisempien sukupolvien harjoittama dogmaattinen ajatus ikuisesta talouskasvusta on siihen keskeisesti syynä.
Hauskimman kommentin heitti ilmoille eräs opetusalalla toimiva täti-ihminen. Hän kertoi eräässä opetuspaikassaan suurimman osan oppilasmateriastaan tulevan yksinhuoltajaperheistä. Hän oli aidon järkyttynyt kertoessaan heiltä kuulleensa, etteivät he voi kokoomusta äänestää perhetaustansa vuoksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten yksinhuoltajaperheet eivät halua äänestää yksilön vastuuta ajavaa ja yksin pärjäämistä painottavaa puoluetta!
Toinen huvittava puheenvuoro vaati 20-30 -vuotiaiden, opiskelevien, mutta lähellä syrjäytymistä olevien nuorten aiempaa parempaa huomioimista. Nämä ihmiset kokevat opiskelun raskaana ja muutenkin ovat vähän saamattomia. Heillä kuulemma on jonkinlainen status, vaikka eivät käy töissä. (!!!) Heillä on elämäntasoakin, mikä on tietenkin pöyristyttävää, sillä he käyttävät yhteiskunnan tukia elääkseen. Silloin on kielletty oman maun näyttäminen. Ehdotus oli, että esim. kokoomusnuoret ottaisivat heistä koppia. Sen haluaisin nähdä :D
Sinänsä voin tunnistaa tämän ihmisryhmän, kuulunenhan siihen jossain määrin itsekin. Kyse on usein keskiluokkaistaustaisista nuorista, jotka ymmärtävät tulevaisuutensa olevan aika onneton, mielenrauhaa suovia töitä ei ole ja vaikka olisikin, ilmastonmuutos tulee lähitulevaisuudessa muuttamaan lopulta kaiken, todennäköisesti huonoon suuntaan. Vain hölmö pitäisi kollektiivista tulevaisuutta hyvänä, joten paras selviytymisstrategia on tavanomaisista totuuksista kaukana pysyminen, sillä ovathan juuri ne vieneet yhteiskunnan tähän toivottomuuden tilaan, ja itseään edes vähän ilahduttaviin asioihin keskittyminen. Koska heidät kasvatettiin ennennäkemättömän taloudellisen rikkauden ja markkinoiden kaikkivoipaisuuden kultakautena, he ovat ensisijassa kuluttajia – eli eivät tyydy elämässään vähään ja jos todellisuus ei vastaa odotuksia, alkaa masentaa. He (me?) eivät välitä, vaikka oma elämäntyyli olisi yhteiskunnan varoja kuluttavaa, eikä lisäävää, sillä oletus on, että sitä yhteiskuntaa tuskin muutenkaan kauaa tulee olemaan. En usko, että kovinkaan moni ikäiseni oikeasti uskoo joskus saavansa eläkettä. Mutta se ei haittaa, sillä jo seuraavaan vuoteen selviäminen tuntuu ihmeeltä.
Voittajien lienee aina hankala tajuta, miksi häviäjät eivät halua enää pelata.
Viimeiseksi nostettakoon puhuja, joka toi esiin, että 80% kokoomuksen jäsenistä koki edellisen, vuoden 2006 periaateohjelman arvot hyviksi. Hänen mukaansa ne pitäisi kuitenkin saada juurrutettua paremmin kentälle. Kuulemma nyt ne (esim. mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys ja välittäminen) eivät oikein ole käytännössä käytössä, vaan sanojen tasolla. Orpo tähän nyökkäili ja tuumi, että niitä pitäisi ensin harjoittaa päätöksentekotasolla, jotta ne saataisiin iskostettua rivijäseniinkin. Timanttista logiikkaa jälleen!
Että kannatti kyllä lähteä! Coronasta poistuessani huomasin itse Aki Kaurismäen terassilla viinillä. Sillä oli todella punainen ja pöhöttynyt naama. Tämä on olennaista, koska olen nyt käynyt hänen elokuviaa käsittelevällä elokuva- ja tv-tutkimuksen kurssilla, ja olen katsonut hänen elokuviaan paaljon. Viime luennolla käytiin läpi hänen kunnioitettavaa yhteiskunnallista ehdottomuuttaan yksityiselämässään, esim. Kieltäytymistä Oscareihin lähtemisestä ja Taideteollisen kunniatohtoriuden vastaanottamisesta Marimekon turkiskytkösten takia.
Nykyään Kokoomus pitää arvokeskustelujaan Andorrassa. Ajat muuttuu. Terveiset toivon toiselta puolelta!
Kommentit
Lähetä kommentti