Tofuttelua
Tämä teksti ei ole suunnattu kasvissyöjille.
Olen itse vakaamuksellinen kasvissyöjä. Lapsena mieliruokaani oli jauhelihakastike ja wigrenin nakit, mutta teini-iässä ilmottaudun lukiossa kasvissyöjäksi. Motiivina taisi olla noin 47% oman erilaisuuden ja erinomaisuuden korostaminen. Ajansaatossa asiaa enemmän tutkittuani löysin itseni tilanteessa, jossa minulla ei ollut muuta tietä, kuin lihan suomista iloista luopuminen kokonaan (ehheh). Vähäisetkin liha-annokset jäivät ja ostin purkin B12 -vitamiinia ja olin ehkä aavistuksen aikaisempaa helpottuneempi.
Pitkään yritin todenteolla löytää syitä kasvissyöntiä vastaan. Pohdiskelin, että on oltava jokin syy, miksi niin monet eivät ole ryhtyneet kasvissyöjiksi, vaikka se omin nuoren naisen silmin näytti kiistatta väistämättömältä vaihtoehdolta. Halusin todella tietää, onko kasvissyönnissä mitään perää.
Parhaimman argumentin lihansyönnin puolesta esitti siskoni. Keskusteltuamme aiheesta hän huolestuneesti ihmetteli: "Mihin ne kaikki lehmät sitten laitettaisiin, jos niitä ei enää syötäisi?" Hän pelkäsi tienvarsien täyttyvän kolareita aiheuttavista lehmäjengeistä.
Hieman vakavammat, mutta aivan yhtä huonot perustelut, joita olen kuullut lähtevät tottumuksesta ja mielihyvästä. "Ainahan lihaa on syöty", ei ole kestävä väite, sillä "No ought from is". Se miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden tulisi olla, näinhän meille on opetettu jo lukiossa. Ilman tätä oivallusta päätyisimme pukemaan lannevaatteet yllemme ja opettelemaan syömään juurenpätkiä savannilla.
Lisäksi ei ihmiset ole syöneet ennen sellaisia määriä lihaa kuin meillä nykyään on tapana. Yllä oleva kuvio osoittaa lihan syönnin nousseen 60 -luvulta
reilusta 40 kilogrammasta per henkilö yli 70 kilogramaan 40 vuodessa. Se on
todella paljon lihaa se. Vielä hurjempia lukuja saataisiin varmasti jos tuota
tilaston alkamispäivää saataisiin venytettyä. Ei joskus keskiajalla
tavallisilla ihmisillä ollut mahdollista syödä lihaa kuin erittäin harvoin,
seikka minkä voi huomata siinä, että juhlapyhiemme menut ovat jonkin erityisen
liharuuan ympärille keskittyneitä (joulu - kinkku, pääsiäinen - lammas, thanks
giving - kalkkuna jne.). Se mikä oli todellinen juhlaherkku silloin, on meille arkipäiväinen leivänpäällinen.
"Kyl mä tien, et lihan syönti on väärin, mutku se vaan on niin hyvää." Tämä on -vaikka äkkiseltään voisi luulla muuta- itseasiassa paras mahdollinen argumentti, jota olen lihansyönnin puolesta kuullut. Jonkin perustelu sillä, että se tuottaa mielihyvää on vallan mainio ote elämään. Memento vivire ja tätä rataa.
MUTTA tähän asenteeseen pitäisi sisällyttää myös muut kanssaoleilijat, kyse ei voi olla pelkästä omien himojen perässä juoksemisesta. Eli se, että tuhannet eläimet kärsivät sen takia, että lihansyöjä saa hippusen mielihyvää aamupalaleipänsä päällä leikkeleen muodossa joka ikinen aamu ei kertakaikkiaan ole kestävää.Tavoitteena olkoon mielihyvä, joka ei synny toisen olion riistosta!
No, jos ymmärrykseni ei ole täysin nyrjähtänyt, ihmiset alkavat oleman yhä enemmän tietoisia näistä asioista. Lihansyönnin terveydelliset haitatkin nousivat komeasti tapetille uusissa ravitsemussuosituksissa. Lihan liiallisen kuluttamisen terveysvaikutukset aletaan hiljalleen ottaa tosissaan. Monet ovat tietoisia myös lihatuotannon haitallisista ympäristövaikutuksista, joten en niitä tässä jaksa kuin mainita.
Kuitenkin on yhä useita, jotka joko tietämättömyyttään tai mutta luultavasti lähinnä epä-viitseliäisyyttään pitävät tiukasti kiinni tottumuksistaan. Tietämättömyyten ei ole muuta lääkettä kuin uteliaisuus. Viitseliäisyyden kanssa asiat ovat hieman monimutkaisempia.
Vaikka omissa haavemaailmoissani kaikki ihmiset lopettaisivat lihansyönnin tuosta vain ja mahdollisimman pian, niin ei tule käymään. Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa omista tavoista pois opettelu on. Esimerkiksi diettiteollisuus perustuu tämän mekanismin hyödyntämiseen. Ihminen pystyy kyllä syömään rahkaa ja kanamunia joitakin aikoja ja onnistuneesti laihtua, mutta pitkällä aikavälillä tiukat ruokavalio muutokset eivät toimi. Ihmiset hakeutuvat hiljalleen vanhoihin tottumuksiinsa, lihovat jälleen ja ilmottautuvat sitten uudestaan maksullisille ihmedieteille jne.
Tavoistaan on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Ongelma siinä on vain se, että se on turkasen tylsää ja hidasta hommaa. Ja tässä on tämän jutun pointti: Älä "ryhdy" kasvissyöjäksi kerralla, jos olet ollut piinkova karnivori koko elämäsi. Jos kaikesta lihasta luopuminen tuntuu epämieluisalta, mieti mistä lihoista voisit vähentää ja keskity aluksi siihen. Homman pitää olla leppoista, sillä jos koet, että joudut tekemään jättimäisiä luopumisia uuden elämäntyylisi takia, voit olla varma, että pian jätät leikin kesken.
Itselle lihasta luopuminen oli siksi todella helppoa, että äitini ei terveyssyistä ole koskaan suosinut lihaa arkiruokana. Kyllä meillä sitä joskus tarjottiin, mutta todella usein pääruokana oli jokin kasvisruoka.
Kuten sanottu en koskaan sinänsä "ryhtynyt" kasvissyöjäksi, hiljalleen lihan syöminen vain jäi, kun tietomääräni lisääntyi, mutta mitään varsinaista "uskonhyppyä" minulle ei tapahtunut. Päämäränäni on olla jonakin päivänä täydellisen vegaani, mutta se ottaa vielä aikansa. Päivä kerrallaan, kuten he AA:ssakin ovat tajunneet.
Itse olen vasta kuluneen vuoden aikana oppinut syömään tofua. Vankkumattomasta lihankarsastamisesta huolimatta, se näyttäytyi minulle vuosien ajan jokseenkin epäilyttävältä kiinalaisten kumimatolta, jonka syöjiä osin kunnioitin, osin halveksin. Mielestäni ruuan on oltava hyvää, joten jos joku syö vapaaehtoisesti märkää styroksia on se rikkomus ihmisoikeuksia vastaan.
Ennen keräsin proteiini lähinnä pavuista, seitanista ja rahkasta, mutta viime syksyn aikana sain todellista siedätyshoitoa. Yliopiston ruokalassa syödessäni otan lähes aina salaattia, kun sen tekeminen kotona on vähän hintavaa opiskelijalle. Ja rehut ovat omaa herkkuruokaani. Sen kylkeen otin tavaksi ottaa tofua, sillä toista kasvissyöjälle kelpaavaa vaihtoehtoa, juustoa, syön niin paljon kotona, että koitan sitä toisissa tilanteissa hieman rajoittaa. (Juuston ilmastovaikutus (taulukko 1.))
No, Unicafeen mielestä täysin laittamaton tofu on syömiskelpoista. Toisinaan he ovat pirskotelleet sen päälle hapanimeläkastiketta tai persilijan lehden, mutta muuten se on ihan "raakaa". Ei marinadia, ei paistamista, ei mitään.
Mutta kiitos unicafeen, opin todenteolla arvostamaan hyvin valmistettua, laadukasta tofua. En ollut aikaisemmin käsittänyt kuinka laaja on tofujen laatuväli.
Eli utelias lihansyöjäni, älä tee sitä virhettä, että ostat vain ”jotain tofua” kaupasta, etkä ole katsonut kunnon reseptiä sen laittamiseksi. Voihan lihakin olla ikävää, jos se on raakaa jännettä, eikö?
Jaan tässä hieman arvokasta kokemustietoa.
JK: Jos omaa yhtään uteliaisuutta eläintenoikeuksien filosofista ulottuvuutta kohtaan, voin todella lämpimästi suositella Johdatus eläinfilosofiaan -teosta. Kirja kokoaa erinomaisella ja selkeällä tavalla aiheeseen liittyviä keskusteluja ja suuntauksia.
1.http://fsb.zedge.net/scale.php?img=MS83LzEvNS8xLTgwNjkxNzAtMTcxNTE0Mi5qcGc&ctype=1&v=4&q=81&xs=620&ys=383&sig=041635b40bd3b4e5841ba7392f460bbb0c95c912
2.http://tworiversblog.files.wordpress.com/2014/01/lamb-of-god.jpg
3. http://i2.wp.com/augbeck.files.wordpress.com/2010/02/cow_highland_cattle.jpg
Olen itse vakaamuksellinen kasvissyöjä. Lapsena mieliruokaani oli jauhelihakastike ja wigrenin nakit, mutta teini-iässä ilmottaudun lukiossa kasvissyöjäksi. Motiivina taisi olla noin 47% oman erilaisuuden ja erinomaisuuden korostaminen. Ajansaatossa asiaa enemmän tutkittuani löysin itseni tilanteessa, jossa minulla ei ollut muuta tietä, kuin lihan suomista iloista luopuminen kokonaan (ehheh). Vähäisetkin liha-annokset jäivät ja ostin purkin B12 -vitamiinia ja olin ehkä aavistuksen aikaisempaa helpottuneempi.
Pitkään yritin todenteolla löytää syitä kasvissyöntiä vastaan. Pohdiskelin, että on oltava jokin syy, miksi niin monet eivät ole ryhtyneet kasvissyöjiksi, vaikka se omin nuoren naisen silmin näytti kiistatta väistämättömältä vaihtoehdolta. Halusin todella tietää, onko kasvissyönnissä mitään perää.
Parhaimman argumentin lihansyönnin puolesta esitti siskoni. Keskusteltuamme aiheesta hän huolestuneesti ihmetteli: "Mihin ne kaikki lehmät sitten laitettaisiin, jos niitä ei enää syötäisi?" Hän pelkäsi tienvarsien täyttyvän kolareita aiheuttavista lehmäjengeistä.
Hieman vakavammat, mutta aivan yhtä huonot perustelut, joita olen kuullut lähtevät tottumuksesta ja mielihyvästä. "Ainahan lihaa on syöty", ei ole kestävä väite, sillä "No ought from is". Se miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden tulisi olla, näinhän meille on opetettu jo lukiossa. Ilman tätä oivallusta päätyisimme pukemaan lannevaatteet yllemme ja opettelemaan syömään juurenpätkiä savannilla.
"Kyl mä tien, et lihan syönti on väärin, mutku se vaan on niin hyvää." Tämä on -vaikka äkkiseltään voisi luulla muuta- itseasiassa paras mahdollinen argumentti, jota olen lihansyönnin puolesta kuullut. Jonkin perustelu sillä, että se tuottaa mielihyvää on vallan mainio ote elämään. Memento vivire ja tätä rataa.
MUTTA tähän asenteeseen pitäisi sisällyttää myös muut kanssaoleilijat, kyse ei voi olla pelkästä omien himojen perässä juoksemisesta. Eli se, että tuhannet eläimet kärsivät sen takia, että lihansyöjä saa hippusen mielihyvää aamupalaleipänsä päällä leikkeleen muodossa joka ikinen aamu ei kertakaikkiaan ole kestävää.Tavoitteena olkoon mielihyvä, joka ei synny toisen olion riistosta!
No, jos ymmärrykseni ei ole täysin nyrjähtänyt, ihmiset alkavat oleman yhä enemmän tietoisia näistä asioista. Lihansyönnin terveydelliset haitatkin nousivat komeasti tapetille uusissa ravitsemussuosituksissa. Lihan liiallisen kuluttamisen terveysvaikutukset aletaan hiljalleen ottaa tosissaan. Monet ovat tietoisia myös lihatuotannon haitallisista ympäristövaikutuksista, joten en niitä tässä jaksa kuin mainita.
Kuitenkin on yhä useita, jotka joko tietämättömyyttään tai mutta luultavasti lähinnä epä-viitseliäisyyttään pitävät tiukasti kiinni tottumuksistaan. Tietämättömyyten ei ole muuta lääkettä kuin uteliaisuus. Viitseliäisyyden kanssa asiat ovat hieman monimutkaisempia.
Vaikka omissa haavemaailmoissani kaikki ihmiset lopettaisivat lihansyönnin tuosta vain ja mahdollisimman pian, niin ei tule käymään. Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa omista tavoista pois opettelu on. Esimerkiksi diettiteollisuus perustuu tämän mekanismin hyödyntämiseen. Ihminen pystyy kyllä syömään rahkaa ja kanamunia joitakin aikoja ja onnistuneesti laihtua, mutta pitkällä aikavälillä tiukat ruokavalio muutokset eivät toimi. Ihmiset hakeutuvat hiljalleen vanhoihin tottumuksiinsa, lihovat jälleen ja ilmottautuvat sitten uudestaan maksullisille ihmedieteille jne.
Tavoistaan on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Ongelma siinä on vain se, että se on turkasen tylsää ja hidasta hommaa. Ja tässä on tämän jutun pointti: Älä "ryhdy" kasvissyöjäksi kerralla, jos olet ollut piinkova karnivori koko elämäsi. Jos kaikesta lihasta luopuminen tuntuu epämieluisalta, mieti mistä lihoista voisit vähentää ja keskity aluksi siihen. Homman pitää olla leppoista, sillä jos koet, että joudut tekemään jättimäisiä luopumisia uuden elämäntyylisi takia, voit olla varma, että pian jätät leikin kesken.
Itselle lihasta luopuminen oli siksi todella helppoa, että äitini ei terveyssyistä ole koskaan suosinut lihaa arkiruokana. Kyllä meillä sitä joskus tarjottiin, mutta todella usein pääruokana oli jokin kasvisruoka.
Kuten sanottu en koskaan sinänsä "ryhtynyt" kasvissyöjäksi, hiljalleen lihan syöminen vain jäi, kun tietomääräni lisääntyi, mutta mitään varsinaista "uskonhyppyä" minulle ei tapahtunut. Päämäränäni on olla jonakin päivänä täydellisen vegaani, mutta se ottaa vielä aikansa. Päivä kerrallaan, kuten he AA:ssakin ovat tajunneet.
Itse olen vasta kuluneen vuoden aikana oppinut syömään tofua. Vankkumattomasta lihankarsastamisesta huolimatta, se näyttäytyi minulle vuosien ajan jokseenkin epäilyttävältä kiinalaisten kumimatolta, jonka syöjiä osin kunnioitin, osin halveksin. Mielestäni ruuan on oltava hyvää, joten jos joku syö vapaaehtoisesti märkää styroksia on se rikkomus ihmisoikeuksia vastaan.
Ennen keräsin proteiini lähinnä pavuista, seitanista ja rahkasta, mutta viime syksyn aikana sain todellista siedätyshoitoa. Yliopiston ruokalassa syödessäni otan lähes aina salaattia, kun sen tekeminen kotona on vähän hintavaa opiskelijalle. Ja rehut ovat omaa herkkuruokaani. Sen kylkeen otin tavaksi ottaa tofua, sillä toista kasvissyöjälle kelpaavaa vaihtoehtoa, juustoa, syön niin paljon kotona, että koitan sitä toisissa tilanteissa hieman rajoittaa. (Juuston ilmastovaikutus (taulukko 1.))
No, Unicafeen mielestä täysin laittamaton tofu on syömiskelpoista. Toisinaan he ovat pirskotelleet sen päälle hapanimeläkastiketta tai persilijan lehden, mutta muuten se on ihan "raakaa". Ei marinadia, ei paistamista, ei mitään.
->TOFU ON KAMALAA, JOS SE ON
HEIKKOLAATUISTA JA RAAKAA.<-
Mutta kiitos unicafeen, opin todenteolla arvostamaan hyvin valmistettua, laadukasta tofua. En ollut aikaisemmin käsittänyt kuinka laaja on tofujen laatuväli.
Eli utelias lihansyöjäni, älä tee sitä virhettä, että ostat vain ”jotain tofua” kaupasta, etkä ole katsonut kunnon reseptiä sen laittamiseksi. Voihan lihakin olla ikävää, jos se on raakaa jännettä, eikö?
Jaan tässä hieman arvokasta kokemustietoa.
1.
Pikkukaupoissa
on yleensä aika surkeat valikoimat. Kun teet ensimmäisiä tofuostoksiasi, mene
suoraa johonkin ns. ituhippikauppaan tai sitten Prismaan tai Cittarille.
Lidleistä ei muistaakseni tofua voi odottaa löytävänsä.
2.
VÄLTÄ
ALPROA. Se on aivan kamalaa. Kauan luulin, että se mitä he tarjoavat on tofua
tyypillisimmillään. Heidän molemmat tofunsa, maustamaton ja yrttimausteinen,
ovat rakenteeltaan vetisiä ja höttöisiä. Niitä on lähes mahdoton pilkkoa, kun
ne murenevat käsiin inhottavasti. Niiden etu on halpa hinta, ja jos kukkaro
vaatii kiristelyä, voi niitä ostaa, mutta vain johonkin sosekeittoihin tai
vastaaviin.
3.
Jalotofu ! Tästä olet kiinnostunut. Erityisesti kylmäsavu –versio on kokeilemisen
arvoinen. Sitä itsekäytän ihan sellaisenaan leivän päällä, erityisen yummyummya
tulee, kun ensin levittelee sulatejuustoa leivän päälle. Myös muut merkin tofut
ovat laadukasta tavaraa. Tän kesän uutuus on paistopala, joka on todella pätevää tavaraa. Jeee joku tekee jotain helpottaakseen kasvissyöjän grillausta!
5.
TOFUMOON!
(sivut ei toimi kunnolla?) Tämän ihanuuden löysin vähän aikaa sitten Käpylän citymarketista, muissa
mainstream kaupoissa tähän en ole törmännyt, mutta voisin olettaa sen
yleistyvän muuallakin. Aivan uskomaton tuote, herkullista, suomalaista ja gmo –vapaata!
Omat marinadit se tarvitsee, mutta toisaalta hinta oli jalotofua edullisempi. Toinen miinus on, että heillä ei luomuversiota ole, mutta toivotan kaikenlaisen kilpailun tofusektorilla tervetulleeksi.
6.
Mene
hyvään aasialaiseen ravintolaan. Maistele, kuinka herkullista tofusta on mahdollista
saada kun on taitoa!
7. Ennen kaikkea, anna tofulle mahdollisuus. Monien herkkuruokiin totuttautuminen vaatii hieman harjoittelua (osterit). Yritä vaikka parin kuukauden ajan syödä tofua kerran pari viikossa erilaisissa muodoissa. Jos senkin jälkeen tökkii, voit mielestäni suosiolla luopua asian suhteen. (Itse yritin vuoden ajan opetella juomaan kauramaitoa maidon korvikkeena kahvissa. Ei tullut mitään..) Kasvissyönti ei vaadi tofua, mutta tekee siitä aavistuksen helpompaa.
JK: Jos omaa yhtään uteliaisuutta eläintenoikeuksien filosofista ulottuvuutta kohtaan, voin todella lämpimästi suositella Johdatus eläinfilosofiaan -teosta. Kirja kokoaa erinomaisella ja selkeällä tavalla aiheeseen liittyviä keskusteluja ja suuntauksia.
1.http://fsb.zedge.net/scale.php?img=MS83LzEvNS8xLTgwNjkxNzAtMTcxNTE0Mi5qcGc&ctype=1&v=4&q=81&xs=620&ys=383&sig=041635b40bd3b4e5841ba7392f460bbb0c95c912
2.http://tworiversblog.files.wordpress.com/2014/01/lamb-of-god.jpg
3. http://i2.wp.com/augbeck.files.wordpress.com/2010/02/cow_highland_cattle.jpg
Kommentit
Lähetä kommentti