Breaking free/Aberdee/Glasgow

Kuinka kamalaa onkaan olla kaltaiseni tumpelo! Kirjoitin eilen illalla nykyisessä paikallisessani, mukavassa kapakassa aivan hostellini vieressä, jonkinlaisen selonteon tämänhetkisestä olemisestani. Kävi kuitenkin niin, että onnistuin kadottamaan tekstin ipadini syövereihin. Harmistukseni oli kohtalainen. Kapakan iloisten veikkojen seuraaminen helpotti kuitenkin tuskaani hitusen -humalaiset skotit kuullostavat iloisilta venäläisiltä - ja päätinkin sitten palata asiaan seuraavana päivänä eli tänään. 

Lyhyesti tilanteeni on seuraavanlainen. Edellisessä postauksessa hehkuttamana maatilaidylli osoittautuikin farmihelvetiksi. Työtä oli joka päivä enemmän kuin sovittu, minkä lisäksi meidän workawayerilaisten odotettiin olevan jonkinlaisia piikoja, eli suostua kokoajan tekemään kaikenlaisia palveluksia isännillemme. Yritin yllyttää kahta muuta työntekijää kanssani vaatimaan oikeuksia, mutta he osoittautuivat suurimmiksi ja tyhmimmiksi lampaiksi, joita olen koskaan nähnyt. Ihmiset, jotka rakastavat työntekoa työnteon takia ovat  kaikista pahimpia!

 Koska kykyni sietää epämielyttävyyttä ja epäreiluutta on laskenut sitä mukaan mitä vanhemmaksi tulen, en nähnyt edessäni muuta tietä, kuin sen pienen ja kuoppaisen joka johti salaattitilalta pois. Nautin farmielämää kahden viikon ajan, ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun oli tarkoitus olla vielä toiset mokomat lisää.

Meikä odottelemassa poispääsyä asuntovaunussani.

Pakkasin kuitenkin tavarani ja lähdin kohti tuntematonta. Minua toki hieman jännitti, olisihan edessäni yli kolme viikkoa yksin matkustamista UK:ssa. Olen kuitenkin koko pienen ikäni haaveillut jonakin päivänä olevani itsenäinen matkanainen, joten tulevat viikot näyttivät hienoisen hämmennyksen alla oikealta mahdollisuudelta.

Ensiksi suuntasin Aberdeehen via Inverness. Aberdee oli mitä suloisin pienehkö kaupunki. Minun olikin myönnettävä sieltä lähtiessäni tehneeni virheen päättäessäni viipyä vain yhden yön. Youth Hostelli oli hienoin kokemani, väjä ja siisti, vaikkakin sijaitsikin inahduksen kaukana varsinaisesta keskustasta. Vierailin kaupungin mainiossa Maritime Museumissa, jota todella voin suositella. Näyttely esitteli satamakaupungin ja merenkulun historiaa hauskasti ja vaihtelevasti. Kuten kaikki museot, joissa olen tähän mennessä käynyt, sekin oli ilmainen.

Aberdee

3 h bussimatkan päässä sijaitsi seuraava etappini Glasgow. Lukemani ja kuulemani perusteella odotin kaupungilta paljon, ja näinä kolmena päivänä mitä olen pyörinyt en voi sanoa pettyneeni! Päinvastoin, kaupungin rytmi ja olemus on hurmaava. Rujohko, mutta mukavasti keskiluokkaistunut Glasgow on ulkoisesti mielenkiintoinen osin hieman rähjäisine viktoriaanisine rakennuksineen ja sivukujineen, enkä metropolimaisuudesta huolimatta ole kokenut sitä tiettyä liiallisuuden tunnetta, johon Manhattanilla, Pariisissa ja jopa osissa Berliiniä olen kokenut. Tarkoitan tunnetta, jossa kaupunki on niin latautunut, kiihkeä ja nopea, että skandi-slaavinen syvä, mutta matalatempoinen mieleni ylikuormittuu. Glasgow tuntuu siis olevan runsas mutta silti jollakin tasolla hallittava kasvukeskus.

Olen ennättynyt vierailla tähän mennessä vasta kahdessa museossa, mutta kummassakin vietin tuntikaupalla aikaa. Eilen vierailin Kevingrove Art Gallery And Museumissa, joka oli erinomaisella maulla rakennettu kokonaisuus. 

Minulla sattui vielä olemaan tuuria, sillä juuri saapuessani oli alkamassa urkukonsertti, jota pysähdyin kuuntelemaan lepuuttaakseni jalkojani ja korviani

Museossa esiteltiin niin Glasgown poikien taidetta, fossiileja, 1800 -luvun vaatteita, nykyteknologiaa, värejä, muinaisia ruukunkappaleita, täytettyjä eläimiä - todellakin kaikkea! Erityisesti kiinnostuin Glasgow stylesta (googleta!) ja osiosta jossa kerrottiin vanhojen maalausten restauroinnista ja salaisuuksista mitä niistä on mahdollista onkia nykytekniikalla. Sain omaksumisähkyn jo ensimmäisestä kerroksesta, joten päätin suosiolla jättää toisen kerroksen seuraaviksi päiviksi. Tietyn rajan jälkeen kaikki tavarat alkavat näyttämään samoilta, ja silloin on hyvä lopettaa. 

Tänään päätin hakeutua mielituristiakvititeettini piiriin, eli ostin lipun hop-on-off -bussiin. On hankala keksiä mitään mukavampaa, kuin lipua hitaasti bussinsuojissa ahnaasti ihmetellen vieraan kaupungin katuja ja niillä elämäänsä toimittavia ihmisiä. Piipahdin The Riverside Museossa, jota suosittelen todella lämpimästi kaikille lapsiperheille ja lapsenmielisille. Museo valittiin vuonna 2013 vuoden eurooppalaiseksi museoksi, enkä ihmettele ollenkaan. Matkustusta ja kulkuvälineitä esittelevässa museossa oli näytillä autoja, pyöriä, busseja, paloautoja ja moottoripyöriä monilta vuosikymmeniltä ja -sadoilta. Oli siellä vielä rakennettuna hämmästyttävän hienosti pieni pätkä 1800 -luvun Glasgown katua, kauppoineen ja pubeineen, joihin vierailija pääsi ihmettelemään videoiden, tekstien ja tavaroiden kautta niiden toimintaperiaatteita. Siellä oli lisäksi monenlaisia tietokonesimultaatio pisteitä, jossa lasten oli mahdollista kokea mm. millaista on pitää hiiliveturi liikkeessä tai pelastaa ihmisiä paloauton nosturilla kerrostalosta.

Museon vieressä oli ankkuroituna Glenlee, 1896 rakennettu mahtavan kokoinen rahtilaiva. Sielläkin vierailu, kuten itse museonkin, oli ilmaista, joskin kehotan kaikkia jättämään museoiden ovensuissa oleviin rahankeräyspisteisiin edes jonkinlaisen lahjoituksen. Museon työntekijät olivat todella saaneet laivan henkiin sisutamalla laivan sisukset ajanmukaisesti. Lapsia varten oli valmistettu jos jonkinlaista aktiviteettiä, mm. kannen moppaus näytti nauttivan hämmentävän suurta suosiota pienempien keskuudessa. 

Meikä Mitchell Libreryn toiletissa.

Kaupungin arkkitehtuuri, urbaanius eivätkä museotkaan ole se mikä minua täällä kuitenkin eniten viehättää. Kaupungin suurin valttikortti on ehdottomasti sen asukkaat. Kaupungin mottokin kuuluu:"People make Glasgow". Olin jo pohjoisessa pienemmillä paikkakunnilla huomannut ihmiset todella ystävällisiksi, mutta oletin tämän luonteenpiirteen harvinaistuvan suurkaupungissa. En olisi voinut olla enempää väärässä, glasgowlaiset ovat todella mukavia! Minut on jo parikin kertaa tuntemattomat ihmiset pysäyttäneet utelemaan menemisistäni huomattuaan minut haahuilevaksi turismoksi. Erityisen hauska sattumus tapahtui eilen, kun olin näppäilemässä kuvia yhdestä kadun lukuisista rumista sivukujista. Parikymppinen nainen tuli juttusilleni ja jäimme suustamme kiinni niin pahasti, että hänen miehensä todella joutui kröhimään, jotta lopettaisimme turinamme ja he pääsisivät jatkamaan matkaa. 

   Kartan kanssa taistellessani on ohikulkijat useaan otteeseen tulleet väliin ja opastaneet parhaimman reitin määränpäähäni. Tämä on tapa, joka mielestäni pitäisi todellakin omia Suomeen! Lupaankin tässä pysähtyä auttamaan (ainakin lähes aina) eksyneitä turisteja Helsingin kaduilla. Pienellä eleellä saa naurettavan helposti luotua kuvan kaupungista, joka toivottaa vierailijat tervetulleiksi ja jopa haluaa heidät ihmeellisyyksiään ihmettelmään!

Glasgowssa olen vielä sunnuntaihin. Minua houkuttelisi jäädä vielä pidemmäksi aikaa, mutta maanantaina alkavien Commonwealth -kisojen takia hostellit ovat loppuunmyytyjä ja kalliita. Vaikka tarkoituksenani oli omistaa tämä reissu pelkästään Skotlannille, taidan kuitenkin käydä Englannin puolella piipahtamassa. Lontoo ei minua jostain syystä kauheasti houkuttele, mutta Manchester, Liverpool ja Birmingham sitäkin enemmän, vaikkakin kahdessa edellisessä olen jo joskus kersana vieraillut. Hostellitkin tuntuu siellä päässä olevan huomattavasti halvempia kuin ainakin Glasgowssa, mikä sopii kaltaiselleni budjettimatkailijalle enemmän kuin hyvin.

Vastoinkäymisiäkin on ollut. Sain rasitusvamman oikeaan jalkaani parin viikon takaisella liftausreissullamme. Olen aikeissa postata tästä tapahtumarikkaasta roadtripistä jotain jahka vain kerkeän. Tiivistetysti voin sanoa, että kiertelimme saksalaisen työtoverini, Tatyn, kanssa Länsi-, Pohjois - ja hieman Itärannikollakin. Saimme kohtuullisen helposti kyytejä, mutta koska nuo osat ovat aika karua ja autiota -mutta kaunista!- seutua, saimme kävellä monia maileja rinkkoinemme kaikkineen. Silloin vuorien ja lampaiden keskellä vaeltaminen ei haitannut tai tuntunut raskaalta, päinvastoin, mutta pari päivää sen jälkeen huomasin kipua jalkapöydässäni. Sen siitä saa kun kaltaiseni sohvaperuna innostuu kerralla liikaa!

   Nyt siis pitäisi antaa jalan levätä, mikä on sula mahdottomuus, kun edessä on kaupunki tutkittavana.. Ostin kipugeeliä ja ibuprofeiinia ja rukoilen että niiden avulla kipu ei ainakaan yltyisi. 

Telttapaikkamme liftailessamme Pohjoisrannikolla, lähellä Tongueta.

Toinen miinus on se, että yöelämään en ihan kunnolla ole päässyt tutustumaan, kun yksin yökerhoon meneminen naisena tai muutenkaan ei kovinkaan paljon kiinnosta. Enpä silti tiedä menetänkö paljoa, enhän minä Suomessakaan jaksa sellaisissa enää oleskella. Kuitenkin olisi ehkä hauska nähdä sekin puoli Glasgowsta, tai olla ainakin optio eli siis mahdollista seuraa sen varalle. Vapaudella on hintansa!

Minulla olisi kamerallinen osin jopa siedettäviä kuvia, mutta en jaksa laittaa niitä nyt koneelle. Siispä maustan tätä(kin) tekstiä satunnaisilla kännykkäkuvilla. Lähden tästä jatkamaan matkaa West Endillä. Cheers!