Ainakin kolme kärpästä yhdellä

Tämänkertainen tekstipaketti olkoon kolmiosainen. Ensin käsittelen muutamalla sanalla parisuhteen kipupisteitä ja varteenotettavia ratkaisukeinoja. Seuraavaksi siirryn pohtimaan suomalaisuutta erään anekdootin siivittämänä, minkä jälkeen ilostutan lukijamassojani nyysimälläni reseptillä.

Eteenpäin siis.

Olen toistuvasti tullut törmänneeksi samaan ongelmaan, kun olen päätynyt keskustelemaan yhteenmuuttamisen realiteeteistä parisuhteen kontekstissa. Yhä uudestaan ja uudestaan olen kuunnellut sinänsä onnellisten pariskuntien osapuolten murheita niinkin tylsämielisestä aiheesta kuin siivoamisesta. Asetelma on lähes aina ollut sama: toisen mielestä toinen ei siivoa tarpeeksi, mistä seuraa stressiä toiselle puoliskolle ja nalkutusta ja marinaa toiselle. Molemmat häviävät, ja vain siksi, että toimijoilla sattuu vain olemaan erilainen käsitys puhtaudesta ja viihtyisästä kodista.

Mitä omille verkkokalvoilleni heijastuu

Ohittaisin muuten näin maallisen ja pitkästyttävän ongelman, mutta koska asia on valitettavasti viime aikoina uudistuneiden asumisjärjestelyjen vuoksi tullut ajankohtaiseksi itsellenikin, päätin hieman vaivata asialla pääpoloistani.

Ensimmäinen mieleeni juolahtanut ratkaisukeino olisi aloittaa pitkäjänteinen koulutus- ja aivopesuohjelma, jolla saisin asumiskumppanini nostamaan standardejaan omalle tasolleni, jotka sanalla sanoen eivät ole kovin korkeat nekään. Painotan, että en oikeasti ole neurootikko siivousasioissa! 
    Jatkuvan arkisen opetustyön seurauksena voisin jonakin päivänä, ehkä vasta vuosien kuluttua, mutta kuitenkin, katsella ylpeänä siistihköä kotiani ja kumppaniani joka huomauttamatta veisi itse wc-paperihylsyn pahveille osoitettuun laatikkoon, jonne se kuuluu.

Tämä tie vaatisi kuitenkin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ominaisuuksia, joita en omaa kumpaakaan. Jatkoin ongelman pohtimista.

Aloin miettiä, mikä oli historian saatossa osoittautunut toimivimmaksi keinoksi ehkäistä ristiriitoja vaikkapa globaalissa politiikassa, joka alkoi näyttäytyä erinomaisena analogiana käsiteltävälle asetelmalle. Molemmissahan on kyse ristiriitaisista eduista ja vallankäytöstä.

Aivan niin! Taloudellinen toiminta! Tajusin siinä olevan ratkaisu. Olemmehan oppineet kaupankäynnin olevan paras rauhanvälityksen keino. Kun aloin sovittelemaan ideaani juuri minun tilanteeseeni kaikki palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Olisi siis solmittavaa sopimus, jossa toimija A tarjoaisi palveluitaan toimija B:lle sopivaa palkkiota vastaan. Ostamalla näitä siivouspalveluja B ostaisi itselleen vapauden olla kuuntelematta nalkuttamista. Lopputulema olisi siisti ja stressitön asumispaikka.

Samalla kun hän elää täällä.

Eli toisin sanoen, jos sopisin siivoavani tietyn määrän, jonka itse kokisin riittäväksi, hänen tulisi maksaa minulle siitä sen verran, että olisin tyytyväinen. Tämä vapauttaisi minut voimakkaasta tasa-arvonkyttäämisvelvoitteestani, jonka kanssa etenkin kaltaiseni feministit usein joutuvaat painimaan. Nyt minun ei enää tarvitsisi muistuttaa imurointivuoroista, kun ne kaikki olisivat minun vastuullani. 
    Nimittäin useammin kuin kerran olen joutunut tilanteeseen, jossa olen miettinyt, että ihan hyvin voisin suorittaa jonkin hänelle kuuluvista velvoitteista, mutta en ole voinut tehdä niin, koska olen pelännyt sen seurauksena joutuvani tekemään tämän kyseisen hygieniaa ja yleistä viihtyvyyttä nostattavan teon jatkossakin. Minä en nauti siivoamisesta, pois se minusta, mutta se ei ole minulle niin ylitsepääsemätön toimeliaisuuden muoto, mitä se vaikuttaa joillekkin ihmisille olevan. 

Hieman aiheen ohi menevä sijoitus-sutkaisu vanhalta veijarilta.

Kuten sanoin, erityisen hyvin tämä sopii juuri nykyiseen tilanteeseemme, sillä hän käy tämän kesän töissä ja minä opiskelen, minkä seurauksena hänellä on enemmän rahaa ja minulla enemmän aikaa. Ja erityisesti, koska olen parina viime kesänä ollut hotellissa siivoamassa, niin minulla on jo työkokemustakin alalta!

Ratkaisussa on toki heikkoutensa. Esimerkiksi, kuinka käykään, kun hän ei enää pysty maksamaan palveluista tai kun minulla ei ole enää aikaa tärkeämpien asioiden takia siivota toisenkin edestä? Entä jos järjestelyn seurauksena hän laiskistuu entisestään, ja huomaan työn määrän lisääntyvän? Se voisi toki lisätä tienestejäkin, mutta kuinka pitkälle tendenssi voisi mennä?

No oli miten oli - vaikka itse sanonkin - tämä on kuitenkin mielestäni upea esimerkki talouden leviämisestä ihmissuhteisiin. Koska vaikka ajatus alkoi mielessäni vitsinä, olen alkanut pohtia tätä vakavissani. Y-sukupolven kelpo edustajana tiedän, että rahalla saa ja nopeasti.

_____________________________________

Seuraavaksi lupasin kertoa lyhyen ajatelman suomalaisuudesta.

Tapahtui eilen. Olen tulossa pyörällä stadista kotiin. Takana on jo monia pyöräiltyjä kilometrejä ja edessä häämöttää mitä viheliäisin ylämäki. Se on kohtuullisen pitkä, hyvin jyrkkä ja juuri sen takana odottaa asuinrakennukseni, mikä tekee siitä jollakin tavalla erityisen ärsyttävän.

 Reiteni jomottavat jo ja ehdottavat mäen ylittämistä pyörää taluttaen. Kieltäydyn kohteliaasti, mutta päättäväisesti. Tämä olisi viimeinen ponnistus tänään, kun pääsisin kotiin joisin vissyä (mielijuomani, rommikolan jälkeen) litratolkulla 9gagia tuijotellen. Kannustin väsyneitä jalkojani polkemaan yhä rivakammin.

Mäki on siinäkin mielessä inhottava, että se muuttuu aivan ylälaellaan äkkijyrkäksi. On siis osattava säästää voimiaan aivan loppuosaa varten. Olen selvinnyt mäestä usean kerran kunnialla, ja niin näytti tälläkin kertaa. Kaikista jyrkimmän osan kohdalla oli vanhemman puoleinen mies, joka oli tyytynyt taluttamaan pyöräänsä. Häntä ohittaessaan yritän hymyillä ähinäni keskellä, sillä koin meidän molempien olevan yhdessä kamppailemassa geograafisia luonnonvoimia vastaan. Ja mitä minulle sutkauttaakin tuo mies:

"Kova olisi, jos tekisit tuon saman perse satulassa."

Mies ei siis - kuten olisi voinut olettaa - kehunut minua sitkeydestäni tai teräksisistä pakaroista, tai haukkunut yhteistä vihollistamme "Tämä kirottu mäki" -tapaan.

Ei, mies kiinnitti huomioni siihen, että vaikka sinänsä teinkin jotain ihan mallikelpoisesti, se on oikeastaan aika mitätöntä ja kehitettävää vielä olisi. Turha minulle kehuja on antaa, ylpistyisin vielä, ja luulisin olevani muita parempi! Parempi huomauttaa siitä mitä voisi olla, kuin siitä mitä on.

Ja mielestäni tämä henki jos mikä on suomalaisuutta syvimmillään. Kai sitä ollaan kirjallisuudessa ja muuallakin paljon käsiteltykin jo, mutta voi kuinka iloistuinkaan törmätessäni sen ilmentymään kotimatkallani! Kuin olisi ollut Aki Kaurismäen elokuvassa!
   Tässä jatkuvassa tyytymättömyydessä on syy toisaalta niin oletettuun yhteisesti jaettuun melankoliaamme kuin myöskin siihen uskomattomaan kehitykseen, joka tempaisi meidät jossain sadassa vuodessa köyhästä mitättömyydestä yhdeksi kehittyneimmäksi länsimaaksi. 

Jotkut erehtyvät luulemaan sitä kateudeksi tai masentuneisuudeksi, mutta näin ajatellessaan ei voi olla enempää väärässä. Se on vain ajattelutapamme, jonka omaksumme jo pienestä pitäen ja jota sitten levitämme eteenpäin. Se ei ole hyvää tai huonoa, se voi olla kumpaakin, mutta ennen kaikkea se on meitä.

____________________________________

Isämmaalisten sanojen jälkeen jaan pulssia tasaakseni juomareseptin.

Omin tämän eräästä mieliravintolastani Fafasista. Missään muualla en tähän ole törmännyt, mutta se saattaa kertoa enemmän tietämättömyydestäni kuin reseptin eksoottisuudesta.

Tarvitset:

Kannun, saavin tai vastaavan

Vettä

Chiliä: tuoretta pilkottuna, mutta jauhekkin käy

1. Laita vesi astiaan

2. Laita chilit veteen

3. Anna tekeytyä

4. Aprovecho!

Ei tämä sinänsä hyvänmakuista ole -ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä-, mutta perverssiä senkin edestä. Etenkin, jos huolehtii, että vesi on kylmää, saa kokea raikkauden ja tulisuuden kokemukset samaan aikaan! Makua voi pyöristää ja monipuolistaa yrteillä, esim persilijalla tai limellä.

 http://drlej.files.wordpress.com/2010/12/mess.jpg?w=450&h=296
 http://d24w6bsrhbeh9d.cloudfront.net/photo/a9dGbDD_700b_v2.jpg
 http://img.wikinut.com/img/sr-1wa6zb1__w.4f/jpeg/724x5000/tidy-home.jpeg
 http://donaldmurrayecuador.com/wp-content/uploads/2014/02/Cool-2.jpg