Nyt kaikki kielitalkoisiin!

Olen törkeästi rikkonut suurten lukijamassojeni tahtoa vastaan muutaman päivän blogihiljaisuudella. Mitä useammat tahot ovat ilmaisseet huolensa, eräskin tyttö oli vakavasti miettinyt suisidaalisia implementaatioita asian takia. (Voimia Irmelille Ylivieskaan! Ei kannata!)

Tällä kertaa paneudun talouden koukeroihin ja äidinkieleemme ja niiden väliseen suhteeseen.

Nimittäin, kuten (toivottavasti) me kaikki tiedämme, elämämme on pitkälti sidottu mitä erillaisin tavoin talouskasvua kiihdyttäviin asioihin. Nykyisen järjestelmämme keskeisin dogmihan on, että hyvinvointi seuraa siitä, että meillä on työpaikkoja, johon menemme, ja josta saamme palkkaa, josta maksamme veroja, jotka sitten auttavat meitä kaikkia, okei?

No, jotta meillä olisi niitä työpaikkoja joihin mennä, on meidän saatava joku (sijoittaja) uskomaan, että jollekkin (yritys) kannattaa antaa rahaa, koska hänellä on uskottava idea ja taitoa luoda sen pohjalta lisää rahaa.

 -> Liisa perustaa limonadi-kioskin. Kauppa käy, koska Liisalla on herkkuresepti ja hyvä sijainti ala-asteen vieressä. Matti sanoo Liisalle, että antaa tälle 100e, jotta se voisi ostaa enemmän sitruunoita ja palkata pikkusiskonsa Anna-Maijan puristamaan niitä. Satasta vastaan Liisan on annettava kaikista tuotoista Matille 10%. 
-> On mahdollista, että limonadin myynti ei kasvakkaan (ala-astelaiset jatkuvassa sokerihumalassa, ja äidit kieltäneet ostamasta; lasten viikkorahat liian pienet; Laura perustaa viereen jäätee-kioskin; limonadi menee muodista etc etc), mutta jos Matti on arvioinut oikein, hän voi istua kotona pelaamassa Dark Souls II ja samalla tehdä rahaa Liisan avulla. 
->Liisa voittaa tietenkin myös, sillä nyt hän voi heti myydä paljon limonadia, eikä hänen tarvitse odotella saavansa itse kasaan kioskinsa myynnillä.
-> Matti saattaa kuitenkin päätyä mielummin sijoittamaan Vesan keksibaariin. Syitä voisi olla se, että keksien tekeminen ei vaadi niin paljoa aikaa ja rahaa kuin limonadin tai että Vesa on jo kolmasluokkalainen ja osaa jo kertotaulut. 


Hyvä on. Valtiot toimivat ihan samalla tavalla. Jos Ranskassa on laivanrakennustelakka (limonadikioski) ja  Suomessa on samanlainen, niin kumpaan sijoittajat (Matit) alkavat syytää rahojaan? Siihen, jonka avulla he uskovat tienaavansa enemmän rahaa. He pohdiskelevat, kummassa maassa saadaan parempaa jälkeä (koulutuksen, terveyden merkitys), kuinka turvallinen maa on (sotauhkia, korruptiota, oikeusjärjestelmä?) sekä kuinka paljon yrityksen on maksettava palkkaa työntekijöille (yleinen palkkataso, ay-liikkeet jne) ja toisaalta valtiolle (verotus?). Kai siinä jotain muutakin ajatellaan, mutta mennään eteenpäin.

Eli jos valtio haluaa saada lisää verotuloja (ja se haluaa), on sen saatava joku Matti jossain uskomaan, että tännepäin kannattaa sijoittaa. Olemme Suomessa hoitaneet monet asiat todella hyvin, meillä kaikki saavat "ilmaiseksi" huippukoulutusta ja niin edes päin. Joidenkin mielestä pitäisi laskea yhteisöveroa vielä lisää, tai alentaa minimipalkkoja, mutta pidän niitä hienosäätönä.

Jos todella haluamme olla maailman parhaita ja tehokkaimpia, meidän tulee keskittyä kielemme nykyaikaistamiseen. Tärkein tausta-ajatus tässä on ymmärrys siitä, että yhä enenevissä määrin kaikki liittyy informaation kulkemiseen. Keskeistä on siis tiedonvälitys, joka tapahtuu keskeisesti kielellisten ilmaisujen kautta.

• Lähestyn asiaa esimerkillä. Kuvittele olevasi suomalainen opiskelija. Olet luennolla tai teet muistiinpanoja kirjasta. Mieti, kuinka paljon enemmän suomalainen opiskelija joutuu kirjoittamaan englanninkieliseen verrattuna. Suluissa on kirjainten määrä.

 

hyvinvointivaltio (17)        welfare state (11)

kansalaisyhteiskunta (20)   civil society (12)

ammattiliitto (13)                union (5)

englantilainen(14)               English (7)

jne

Väitän, ettei meillä ole enää varaa käyttää näin pitkiä sanoja. Kansallisen kilpailukyvyn nimissä meidän on luovuttava tälläisistä kirjainhirviöistä ja joko siirryttävä kirjainyhdistelmiin (kansalaisyhteiskunta = KYK) tai muunlaisiin lyhenteisiin, joita jotakin löytyy valmiina puhekielessä (Ammattikoulu = amis). Niitä tulisi aktiivisesti alkaa kehittää lisää. 

• Lisäksi on nostettava esiin oma eksoottinen piirteemme, sijapäätteet. Kun englannissa voimme sanoa: "The cat told lies to Peter and John" On suomalaisen vaivauduttava kirjoittamaan:"Kissa kertoi valheita Peterille ja Johnille.

= Englantilaisen pärjätessä kahdella kirjaimella suomalainen joutuu käyttämään saman asian ilmaisuun 6 kirjainta!


Eli meidän kansakuntana tulisi opetella lyhentelemään sanoja seuraavasti:

Piristyäkseen ja hymyilläkseen oli Peterin sätittävä ja rangaistava kissaa.
 -->
Piristyä- ja hymyilläkseen oli Peterin sätittä- ja rangaistava kissaa.

-> eli toimittaisiinkin sijapäätteiden kanssa kuten toimimme yhdyssanojen kanssa (= omena- ja mustikkapiirakka).


Jyrkät muutokset kieleen saattavat tuntua hankalilta ja vierailta, mutta pienellä määrällä sisua ja sinnikkyyttä ne kyllä uppoavat ajan myötä koko valtakuntaan. Euroonkin siirtyminen tuntui reilu vuosikymmen sitten hankalalta, mutta kuka nykyään kääntää hinnat mummonmarkoiksi päässään? Ei kukaan ( ja no, inflaation takia se olisi mieletöntä, mutta ymmärtänet pointin)

Jotkut saattavat kutsua ehdotustani äidinkielen raiskaamiseksi, mutta itse luonnehtisin sitä pikemmin hekumalliseksi yöksi, jonka seurauksena olisi todellinen love child, kohonnut kansainvälinen kilpailukyky!

Limonaadi: http://bluebutterfliesandme.files.wordpress.com/2012/05/lemonade.jpg

Paatti: http://www.chickorywoodproducts.com/CWP/ocean%20tug.JPG
Kissa: http://wallpines.com/wp-content/uploads/2013/09/small-cute-kitty_wallpapers_24216_1920x1200.jpg