Kohottavat alkusanat

Viime yönä noin klo 5 aikaan, sen jälkeen kun olin katsonut The Wireä putkeen seitsemän tuntia ja syönyt keskiverto afrikkalaisen kuukausittaisen kalorinsaannin verran sitä sun tätä, mieleeni hiipi ajatus siitä, että jotain tässä varmaan pitäisi alkaa tehdä. Noin niinkuin isommassa mittakaavassa. Nukahdin kaukosäädin käteen. 

Tähän liittyen musiikkia. Videonkin voi kehoittaa katsomaan.
http://m.youtube.com/watch?v=0I4Q_JrTFi8

Bloggaamisen alottaminen tuntui luonnollisimmilta askeleelta. Kaltaiselleni, omasta huumorintajustaan ja yleisestä erinomaisuudestaan vakuuttuneelle, aikaansa seuraavalla ihmiselle, jopa lähes välttämättömänä tekona. Jo aikoja olin pohtinut aihepiiriä, jonka kokisin eniten omakseni, aika laihoin tuloksin. Olen liian kärsimätön olemaan hyvä jossain erityisessä asiassa. 

Saatuani aamukahvittelun kunniallisesti päätökseen klo 14 kieppeillä päätin purkaa yleistä turhautumistani raparperisoseen keitteltyyn. Olen suhteellisen vakuuttunut maailmanlopun pikaisesta tulemisesta, joten olen hiljalleen aloitellut siihen valmistautumista. Ensiksi hyvästelin pehmoleluni, josta enemän tuonnenpana. 

  Kuitenkin seurattuani myötähäpeän saattelemana säilömisoperaation etenemistä tajusin, että juuri tämä olkoon blogiviritelmäni aihe. YLEINEN PUUHASTELU! Todella hurja aihe, eikö?